Edelliselle sivulle selaimen Takaisin/Back –painikkeella.

Taivaan vartiosotilas
TUSKA JA KÄRSIMYS

Heimopäällikkö Josefia kanavoinut John Cali
19.5.2008 ( www.greatwesternpublisihg.org)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

John Cali:

Ovatko tuska ja kärsimys rangaistus vääristä teoistamme? Jos uskotte niiden olevan, niin johtuuko se Jumalasta vai karmasta - kenestä tai mistä?

Eräs hyvä ystävä lähetti minulle äskettäin kirjoittamansa artikkelin aiheesta "Mietin, miksi kärsimme?". Tässä on lyhyt ote siitä. "…Miksi kärsimme? Mikä siinä on tarkoituksena, jos ei pelkästään sen oppiminen, että teemme sen itsellemme? …Ei todellakaan ole ok kärsiä, ei todellakaan ole." Vain kouralliseen sanoja hän on kauniisti yhdistänyt sen, mitä päällikkö Josef, Seth, Abraham ja monet muut ovat sanoneet kerta toisensa jälkeen.

Eräässä Washington Postin artikkelissa äskettäisestä Burman pyörremyrskystä puhuttiin siitä, että maan enemmistö on buddhalaisia ja he uskovat pyörremyrskyn johtuneen karmasta, erityisesti sotilasjohtajien raa'asta buddhalaismunkkien tukahduttamisesta viime vuonna. Jotkut tämän maan kristityt johtajat ovat samalla tavalla yhdistäneet vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat ja Katariina-hurrikaanin siihen, mitä he kutsuvat seksuaaliseksi moraalittomuudeksi New York Cityssä ja New Orleansissa.

Kaikki tämä muistuttaa epämukavasti sitä roomalais-katolisuutta, johon minut kasvatettiin. Meille opetettiin, että synnyimme "perisynnin tahraamina". Ja osa kärsimyksestämme tässä elämässä johtui siitä, että olimme synnynnäisesti "syntisiä". Sillä ei näyttänyt olevan paljonkaan merkitystä, että kohdussa ja vauvoina tuskin voisimme valita "tekevämme syntiä".

Tänä päivänä tunnen edelleen ihmisiä perheeni ja ystävieni keskuudessa, jotka uskovat tuskan ja kärsimyksen olevan Jumalan (tai karman) tapa rangaista meitä vääristä teoistamme.

Tuo Washington Postin artikkeli mainitsi karmasta jotain sellaista, mistä en ole koskaan tiennyt. Siinä sanottiin, että länsimainen yhteiskunta käsitti usein väärin tuon sanan. Sanskritin karma-sana merkitsee "toimintaa". Se viittaa toimintaan, joka saa aikaan kokemuksemme (tai kohtalomme), ei itse kokemukseen.

Tämä on paljon enemmän sopusoinnussa oman uskomukseni kanssa - vastakkaisena sille ajattelulle, että olemme karman, perisynnin tai vihaisen jumalan avuttomia ja sattumanvaraisia uhreja.

Päällikkö Josef

Tämä on yksi noista pirullisista pulmista, minkä kohtaatte ihmisinä fyysisessä muodossa. Se on myös tapa kieltää oma, huomattava voimanne. Jokainen teistä yksinään on paljon voimakkaampi, kuin useimmat teistä kuvittelevat.

Tuskaa ja kärsimystä EI sysää teille joku ulkopuolinen voima eikä varsinkaan Jumala, Kaikkeus tai miksi sitten kutsuttekin tuota jumalaista voimaa.

Samalla kun meillä on suurta rakkautta ja myötätuntoa teitä kaikkia kohtaan - erityisesti kärsiviä ja tuskaisia kohtaan - halumme katsoa tuskaanne ja kärsimystänne eri valossa, kuin missä olette tottuneet tarkastelemaan sitä.

Emme sano, etteikö kärsimyksenne ole todellista. Se on niin todellista kuin mikään voi olla. Jos sattuu, se on todellista. Jos tuntuu hyvältä, se on todellista. KAIKKI tämä on todellista, koska olette luoneet sen.

On erilaisia syitä niihin tuhoihin - luonnon ja ihmisen aikaansaamiin - joita näette tänä päivänä planeetallanne. Emme mene niihin tänään. Mutta kerromme teille sen, mitä VOITTE YKSILÖINÄ tehdä sille tuskalle ja kärsimykselle, mitä TE tunnette elämässänne.

Te luultavasti kaikki tunnette ihmisiä, joilla on parhaimmat ja kadehdittavimmat olosuhteet ja joilla on tuskaa. Ja tunnette toisia sellaisissa olosuhteissa, joita pidätte kamalina ja traagisina, ja nämä ihmiset ovat todella onnellisia.

Sillä ei ole merkitystä, mitä ympärillänne tapahtuu, vaan sillä mitä SISÄLLÄNNE tapahtuu. Onnellisuus ja parantuminen ovat sisäistä työtä. Luotte ne ajatuksillanne ja keskittymisellänne.

Niin vaikea ajatus kuin tämä onkin monille teistä, ne ihmiset jotka kuolivat Burman pyörremyrskyssä (tai Kiinan maanjäristyksessä), olivat valmiita lähtemään. Heidät on nyt otettu ikuisen matkansa seuraavaan osaan. Ja he ovat tehneet sen iloisina - kuolemisolosuhteistaan huolimatta.

Ystävät, teillä on täällä mahdollisuus valita. Voitte nähdä elämän ja kuoleman tuskallisina ja vaikeina. Tai voitte nähdä ne iloisina ja helppoina. Ei ole kerrassaan mitään, mitä olette kokeneet tai tulette koskaan kokemaan, joka on sen arvoista, että pysytte erossa korkeammasta itsestänne.

TODELLINEN tuskanne ei tule sen kokemisesta, mitä elämä (tai kuolema) heittää eteenne. Todellinen tuskanne tulee siitä, että sallitte itsenne etääntyä korkeammasta itsestänne, Jumalasta, Kaikkeudesta.

Kukaan, joka on täysin sopusoinnussa korkeamman itsensä kanssa, ei voi koskaan kokea mitään muuta kuin iloa - riippumatta siitä mitä maailmassa hänen ympärillään tapahtuu.

Kärsimys on valinta. Ilo on valinta. Olette vapaita valitsemaan kummankin.

Kärsimyksen ainoa todellinen syy on opettaa teille, että kärsiminen on tarpeetonta. Sillä ei ole mitään muuta tarkoitusta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.