Edelliselle sivulle selaimen Takaisin/Back –painikkeella.

Taivaan vartiosotilas
MONIULOTTEISTA MATKUSTAMISTA

Heimopäällikkö Josefia kanavoinut John Cali
21.11.07 ja 5.12.07 ( www.greatwesternpublisihg.org)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

OSA I

John Cali:

Ajattelin, että tekisimme tällä viikolla jotain erilaista, jotain hauskaa ja hilpeää. Tietenkin kaikki, mitä teemme täällä, on hauskaa, muttei aina hilpeää. No, joka tapauksessa, minua on aina kiehtonut tämä aihe.

Monta vuotta sitten vaimoni Theresa, pieni poikani John ja minä vierailimme Pennsylvanian Gettysburissa kansalaissodan taistelukentällä. Niille teistä jotka asuvat USA:n ulkopuolella, tämä on yksi kuuluisimmista taistelukentistä vuosina 1861-65 käydyssä USA:n kansalaissodassa.

Olemme aina rakastaneet vierailemista Gettysburgissa ja joskus pysähdymme siellä matkustaessamme kotoamme Virginiasta sukuni luo läntiseen New Yorkin osavaltioon.

Tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta sanottuna taistelukentästä, mutta olen aina löytänyt syvän rauhan tunteen noissa laajoissa maisemissa ja lempeästi kulkevien kukkuloiden energioissa. En pysty selittämään sitä, mutta voin varmasti kokea sen joka kerta ollessani siellä.

Joka tapauksessa poikkesimme Gettysburgissa matkallamme New Yorkiin eräänä kylmänä ja harmaana syyspäivänä. Matkallamme takaisin autolle poikani ja minä kävimme vessassa. Vaimoni jäi odottamaan meitä aivan oven eteen. Kun tulimme ulos muutamia minuutteja myöhemmin, häntä ei näkynyt missään.

Olimme hämmästyneitä ja ajattelimme, että vaimoni on ehkä palannut autolle. Mutta emme löytäneet häntä sieltäkään. Vaeltelimme etsien häntä emmekä tienneet, mitä tekisimme. Päätimme palata vessan luo.

Siellä vaimoni odotti kärsivällisesti oven edessä. Kysyimme häneltä, missä hän oli ollut, ja hän esitti meille saman kysymyksen. Hän ei ollut siirtynyt paikaltaan, hän sanoi. Jos hän olisi ollut siinä, emme olisi mitenkään poikani kanssa voineet olla näkemättä häntä. Eikä hänkään nähnyt meidän tulevan ulos. Hän ei mitenkään olisi voinut olla näkemättä meitä. Tai niin ajattelimme.

Vasta nyt, monien vuosien päästä olen kysynyt päällikkö Josefilta, mitä tapahtui tuona kylmänä ja pimeänä päivänä Gettysburgin synkänharmaan taivaan alla.

Tässä on päällikkö Josef.

Päällikkö Josef

John on kuvaillut tämän tarinan näyttämön täydellisesti - "tuona kylmänä ja pimeänä päivänä Gettysburgin synkänharmaan taivaan alla". Tämä voi vaikuttaa vähän dramaattiselta. Mutta se oli juuri sitä, mitä hän, Theresa ja Pikku-John tunsivat tuona päivänä.

Niin kummalliselta kuin tämä pikkuepisodi näyttääkin, tällaiset tapahtumat eivät ole epätavallisia. Itse asiassa ne ovat hyvinkin yleisiä. Mutta te ette usein huomaa niitä samalla tavalla kuin John perheineen.

Useimpien näiden tilanteiden tapahtuessa matkustatte ajan ja avaruuden läpi, moniulotteisesti. Joskus ette palaa samaan ulottuvuuteen, mistä lähditte. "Meidän kolme muskettisoturia" kuitenkin palasivat.

Ei-palaavia kutsutaan usein "kadonneiksi henkilöiksi". He eivät ole vain hävinneet johonkin osaan "normaaliulottuvuuttanne" eivätkä välttämättä fyysisesti kuolleetkaan. He jäävät joskus kadoksiin iäksi teidän ulottuvuudestanne, jopa planeetaltanne.

Tämä on erittäin yleistä teidän ihmisten keskuudessa, mutta harvoin huomaatte sitä. Pyydämme teitä olemaan valppaina näiden tilanteiden osalta jokapäiväisessä elämässänne. Jos olette valppaana ja tarkkailette, tiedätte, milloin teillä on tällainen kokemus.

Haluamme teidän lähestyvän tätä kevyesti, emme mitenkään vakavasti. Pitäkää hauskaa asian kanssa. Voisitte myös nauttia siitä, sillä sitä tapahtuu usein. Silloin kun palaatte näihin ulottuvuuksiin, missä me olemme, matkustatte tällä tavalla moniulotteisesti koko ajan. Tätähän me teemme, silloin kun vierailemme luonanne Johnin kautta.

Kaikki on hyvin. Iloitkaa. Pitäkää hauskaa tämän kaiken kanssa!

OSA II

John Cali:

Saimme monia mielenkiintoisia kommentteja ja kysymyksiä vastauksena viime artikkeliimme moniulotteisesta matkustamisesta. Niinpä ajattelimme tehdä jatko-osan.

Yksi lukijamme lähetti meille nämä kysymykset. Ne ovat tyypillisiä, muidenkin lukijoiden esittämiä kysymyksiä:
* Häivymmekö vain toiseen ulottuvuuteen ja elämme siellä saman tietoisuuden kera?
* Mitä ajattelemme uudesta paikastamme?
* Luulemmeko tehneemme siirtymän?
* Tapaammeko etuudestaan tuttuja ihmisiä?

Toinen lukija lähetti meille oivaltavia kommentteja:
* Kyse ei ole todellisuudesta, joka välähtää päälle ja pois, vaan tarkkailijasta, huomiomme kohteesta, joka välähtää päälle ja pois… Me, tarkkailijat, liikumme…
* Tavallisesti välähdämme toistuvasti samaan todellisuuteen, joka on järjestynyt ajaltaan lineaarisesti. Muttei meidän ole pakko.
* Näissä puitteissa mikään maailmankaikkeus ei ole "todellisempi" kuin mikään toinenkaan… Ne kaikki ovat olemassa samanaikaisesti.

Melko ajatuksia herättävää juttua!

Tässä on päällikkö Josef.

Päällikkö Josef:

Ystävät, "suuremmassa" todellisuudessa ei ole aikaa. Varsinkaan ei ole lineaarista aikaa. Lineaarinen aika on vain työkalu, joka on luotu auttamaan teitä ihmiskokemuksen ymmärtämisessä. Aika on vain sitä, ei mitään muuta.

Kun tämä viedään seuraavalle tasolle, kaikki mitä on koskaan ollut, on edelleen. Kaikki mitä on nyt, tulee aina olemaan. Kaikki mitä on tulevaisuudeksi kutsumassanne, on nyt. Yhtenä, yksinkertaisena lauseena: aika ja kaikki mitä oli, on ja tulee olemaan, on yhtäaikaisesti. Ne kaikki ovat nyt, ikuisessa nyt-hetkessä.

Esimerkiksi silloin kun te fyysisesti "kuolette", ihmisen "tarkennus" on siirtynyt toiseen ulottuvuuteen - kuten te sitä kutsuisitte - seuraavaan elämään tai todennäköiseen todellisuuteen.

Tämä kaikki kiteytyy tähän: Mikään ei koskaan muutu - ei ainakaan sillä tavalla, kuin te havaitsette muutoksen. Se mikä ehdottomasti muuttuu, on havaintopisteenne. Se muuttuu jatkuvasti.

Silloin kun siirrytte nk. toiseen ulottuvuuteen, siirrätte pelkästään havaintonne toiseen suuremman todellisuutenne kohtaan - todellisuuden, jonka korkeampi itsenne näkee selvästi koko ajan. Tätä on "kuolema", tämä tapahtui Johnille perheineen jne.

Suurempi todellisuus on tietoisesti käytettävissänne sillä tavalla, kuin korkeampi itsenne sen kokee. Elätte monissa ulottuvuuksissa samanaikaisesti. Mutta ihmismielen näkökulmasta rikotte sen ymmärrettäviin osiin - siitä lineaarisessa ajassa on kyse. Ilman lineaarista aikaa siirtyisitte kirjaimellisesti ulos mielestänne - siis ihmismielestänne.

Korkeampi itsenne ymmärtää tämän kaiken. Se saattaa olla aluksi teille hämmentävää. Mutta jos vain "kuljette virran mukana", kuten sanotaan, ja luotatte siihen, mitä tunnette sisällä, niin siinä alkaa olla järkeä. Ei välttämättä loogisella tasolla - ihmismielenne ei voi koskaan tajuta tätä täysin. Mutta korkeampi itsenne, joka puhuu teille selkeimmin intuitionne kautta, tajuaa tämän täysin.

Todellisuudessa vain havaintopisteenne muuttuu yhdestä suuremman todellisuutenne osasta toiseen ja sitten toiseen jne. Lopulta te kaikki näette ja koette tämän, koska korkeampi itsenne näkee ja kokee sitä ikuisesti.

Vain luottakaa ja pitäkää hauskaa tämän kaiken kanssa. Se ei ole niin vakavaa! Kaikki on hyvin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.