Edelliselle sivulle selaimen Takaisin/Back –painikkeella.

Quado 8.4.2007
"LENNÄ KOTKAN SELÄSSÄ"

Mietit, miksi et ole sen erikoisempi, kuin miltä näyttää tässä elämässä. Usein sinusta siis tuntuu unohdetulta, huomaamattomalta ja elämä tuntuu kuin kantamaltasi taakalta. Luet, että sinun pitää keskittyä unelmiisi, että sinun pitää omistaa elämäsi ja muodostaa oma todellisuutesi, ja kuitenkin sinua pommitetaan muilla energioilla, energioilla jotka eivät ole itse muodostamiasi, opastuksella joka johtaa sinua harhaan, epätodellisilla mielikuvilla, eteesi laitetuilla reittiohjeilla jotka eivät näytä johtavan sinua mihinkään, vaikka seuraat niitä ahkerasti.

Ja kaikkialla minne käännyt, joku haluaa antaa sinulle neuvoja, neuvoja jotka tuntuvat jotenkin vääriltä tai liian yksinkertaisilta. Miten kaikki voi olla niin helppoa, kun elämäsi tuntuu niin monimutkaiselta? Miten kaikki voi olla yksinkertaista ja suoraa, kun tunnet olevasi sotkeutunut solmujen verkkoon? Osa niistä on itse tekemiäsi, mutta monet eivät, monet ovat vain sotkuun punoutuneita energioita tässä modernissa yhteiskunnassa. Verkko on tiivis ja hämmentävä. Se on monimutkainen ja valtavan yksityiskohtainen. Ja tiensä löytäminen sen läpi voi tuntua hyvin vaivalloiselta tehtävältä.

Nouse ylemmäs. Nouse ylemmäs, jotta voit katsoa alas elämääsi ja nähdä laajemmat kuviot. Kohota itsesi niin, että näet ehkä ne laajemmat kuviot, jotka kulkevat tämän pienen elämän ulkopuolelle, jotka kulkevat korkeammalle ja leveämmälle, suuremmaksi ja syvemmälle, kuin voit mitenkään kuvitella.

Lennä kotkan selässä ja kohoa taivaisiin. Kohoa ylemmäs ja ylemmäs tähtiin, sinne missä planeetat kiertävät, sinne missä kuviot ovat niin suuria, että ne sisältävät miljardeja ja miljardeja tähtiä, jotka kaikki säteilevät yössä, jokainen oman planeettajärjestelmänsä ja pyörivien kuvioidensa kanssa. Mene korkeammalle ja laajemmalle kotkasi selässä lentäen, kunnes näet, että kaikki on valtavaa, ääretöntä ja hyvin tuntematonta.

Ja nyt kuuntele. Kuuntele ääntä, jonka tähdet ja planeetat saavat aikaan. Kuuntele planeettojen laulua niiden kiertäessä, liikkeen ja olemisen taivaallista kuoroa, äärettömän kaunista laulua. Ja kohotessasi taivaiden läpi kotkasi selässä, tunne ympärilläsi oleva elämänkudos. Tunne, että se on tehty kokonaan rakkaudesta.

Kaikki on tehty rakkaudesta. Rakkaus on tuo laulu, rakkaus on tuo liike, rakkaus on energia joka kuljettaa kaikkea mitä on, rakkaus on kaikkeuden aine. Rakkaus on kaikkea mahtavan säteilevässä ihmeessä.

Ja anna nyt kaiken sen sekoittua yhteen rakkauden suureksi virraksi. Rakkaus joka liikkuu kuin ilma, planeetat vapaassa rakkauden tanssissa, kaikki kaunista ja ihmeellistä, kaikki valoa ja väriä, liikettä ja taidetta, virraten ja ollen siinä mahtavassa rakkauden laulussa, joka on tämä elämä, tämä maailmankaikkeus, tämä oleminen.

Ja tunne itsesi häviävän siihen. Tunne kotkan katoavan, kun huomaat pystyväsi leijumaan ja lentämään itse, lentämään tanssivien planeettojen joukossa, lentämään sen rakkauden ihmeen läpi, joka on kaikki, ilma paksuna rakkaudesta, rakkaus tukemassa sinua ja kantamassa sinua kuin ilmavaa pilveä, kuin virtaavaa laavaa, kuin kaikkea mitä on ja ei ole, kaiken virtaavassa ja häviävässä kauneudessa ja ihmeessä.

Tunne, miten jokainen kehosi molekyyli, jokainen kehosi ja mielesi pala on osa kaikkea muuta, mitä on. Tunne, miten et ole mitään ja olet kaikkea. Tunne, miten olet yhtä sen kanssa, mitä on ja ei ole, miten ei ole valoa tai pimeyttä, ei ole sitä eikä tätä, ei ole poissaoloa eikä läsnäoloa, ei mustaa eikä valkoista, vain olemista. Ja kaikesta planeettojen ja tähtien tanssista tulee yhtä valtavaa liikettä ja loistetta, yhtä suurta ikuisesti liikkuvaa, ikuisesti läsnä olevaa, ikuisesti tyyntä olemista, joka vain on.

Ja sinä, sinä olet osa tätä. Olet tämä. Ei ole mitään, mikä ei ole sinua aina ja ikuisesti. Olet kaikkea, mitä oli ja on ja tulee koskaan olemaan. Se kaikki on sinua, kultaisena loistavaa, energialla ja valolla latautunutta. Sinä olet.

Ja leijaile nyt alas elämäsi jokapäiväiseen uneen, leijaile alas kuin lehti, joka laskeutuu lempeästi korkeimmalta oksalta, kulkien lempeästi edestakaisin tuulen mukana ja asettuen lempeästi tähän pieneen paikkaan metsässä, joka on elämäsi. Näe, miten elämäsi melu ja draama on vain sitä: melua ja draamaa. Näe, että on ydinolemus, joka on kaiken taustalla, ja tuo olemus on rakkaus ja tuo olemus on puhdasta olemista. Ja ulkokuori tuon rakkauden ja olemisen pinnalla ei ole mitään. Se on kuin kiiltävä pinta, joka kääntää huomion napatessaan värejä, jotka eivät ole sen omia.

Kurkota alas tuon melun alle, tuon kaoottisen ja merkityksettömän liikkeen alle. Kurkota alaspäin ja tunne rakkauden ja olemisen läsnäolo ja ihme. Kurkota alaspäin ja tunne syvä yhteys kaikkeen mitä on, sen muuttumattomaan luonteeseen, sen monisyiseen yksinkertaisuuteen.

Täällä on totuus, välkkyvien peilien alla. Minä olen. Se on totuus. Minä olen, mitä olen. Minä olen.

Hengitä sitä sisään. Minä olen. Hengitä sitä ulos maailmaan. Minä olen. Tämä rauha, tämä ihme, tämä yhteys, tämä oleminen. Kaikki mitä on, minä olen. Kaikki mitä tulee olemaan, minä olen juuri nyt. Ei ole ketään muuta, ei ole mitään muuta, vain hiljainen kauneus peilien välkkeen ja kolinan alla.

Minä olen tämä kauneus ja ihme. Minä olen tämä kestävä rauha. Minä olen.

Kanavoinut Carrie Hart ( www.carriehart.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

-------------------
Viestiä saa vapaasti jakaa edelleen.